Tämä rouva meni ihan tiloihin trooppisesta lämpöaallosta, joka räjäytti luonnon vehreyteensä silmänräpäyksessä. Tässä kohtaa kyseenalaistan aina tuota varhaiskevään harrastusta, metsäharavointia. Vehreys peittää kaiken, aivan sama miten paljon alta on rapsuteltu. Homman terapeuttinen vaikutus lienee se tärkein tässä.
Helle tuli ja meni ja viikonloppuna kaivoin taas pitkän toppatakkini kaapista esiin. Mittari näytti viittä astetta ja hetken kaipasin sinne jossa aamulämpötilassa on kaksi numeroa, plussaa. Onneksi puuhalista oli sen verran pitkä että ajatukset maatuivat takaisin kotipihalle. Puuceen putsaus ja maalaus, mansikoiden istutus, pikkunokkosten keräily, terassin tuunaus ja mitä näitä nyt on. Samalla siippa ja naapuri rakensivat tyttärelle pop up kahvilakioskia.
Jotta elämässä säilyy tasapaino, tänään olen pyjamapöksyissä niin kauan kuin huvittaa. Syön eilen leipomiani vaniljapullia ja suunnittelen koiran 4 v. synttäreitä. Vähän myös omia pyöreitä. Oi niitä aikoja kun juhlia suunniteltiin ja tanssittiin aamuun asti. Nyt taidan vain kirjoittaa lehteen ”olen matkoilla, ei vastaanottoa” Odotan maailmanrauhaa ja koronan tehosterokotetta, haluan päästä matkustamaan.
