Televisioi

Syypää kaikkeen on ihanista ihanin ruotsalainen tv-ohjelma Puutarhakausi. Ohjelmassa istutellaan kaunokaisia ja herkkuja, kokkaillaan ulkokeittiössa, rakennellaan variksenpelättimiä ja kesäkeinuja. Hitsataan rikkaruohokoreja nokkakärryyn ja juodaan kellarin pölystä löytynyttä sherryä. Humalluttava, vehreä, raikas ja erittäin inspiroiva ohjelma.

Jollen pääse Pernillan, Tareqin, Johnin ja Malinin kanssa mukaan ohjelmaan, minun on vain pakko virittää televisiolähetin Sumppulinnan katolle ja tehdä oma ohjelma. Viherrystä ja linnunlaulua odotellessa on hyvä piirtää paperille vähän jaksojen aiheita.

Normijaksoissa nähtäisiin tietty rempattavaa asuntoautoa, puuceen maalausta, kenties kanakopin sisustustakin. Tuunausta ja raivausta rakkaudella. Normijaksoihin kuuluvat myös amatöörin yritykset istuttaa, kastella ja kasvattaa. Jotain ihan muuta nähdään vaikka jaksossa viisi, sen jakson nimi on ”kameraterapia”

Kameraterapia

Vaikka sydäntä lähellä lämmittävä puuhailu on enimmäkseen kivaa, suorittajalle sekin saattaa mennä ylikierroksille. Mistä tahansa kivastakin voi uupua. On hitokseen hyvä nollata koneistoa parhaansa mukaan. Minä olen vuosien saatossa nollannut päätäni kamera kädessä, kutsun sitä kameraterapiaksi. Kuljen hitaasti luonnossa, maadoitun, rekisteröin ympyröivää maisemaa, huomioin pieniä yksityiskohtia, tallennan niitä. Hengitän ja vain olen.

Kynäterapia

Kuudennessa jaksossa istutaan puutarhassa ja kirjoitetaan. Kaikki käy, kunhan kynä käy. Kaikki historiani blogit ovat olleet itselleni kirjoittamisen kautta hyvin terapeuttisia, oli teema mikä tahansa. Näkeehän sen taas tästäkin, puutarha ja piha ja kovin ollaan vielä pään sisällä. Käyn myös alan koulua, mutta olen ehtinyt sitä siirtoa jo katumaan. Minulle taitaa passata parhaiten villi ja vapaa tekeminen, ilman kummempaa teoriaa, lainalaisuutta tai alituista analysointia.

Muut jaksot ovat vielä liikesalaisuuksia ja herran hallussa….