Ilo

Kävin tohtorilla, pakolliset liikutukset lavetilla ja kinttujen kohdalla käyn kuulemma ballerinasta. Röngtenhoitaja halusi varmistaa etten ole raskaana. Päätin ottaa ilon irti molemmista kommenteista, olenhan kohta viiskyt.

Ilo irtoaa myös kukkaruukuista puskevista vihreistä. Klisee tai ei, mutta tuntuu nyt ihan siltä että luonto yrittää minulle kädestä pitäen osoittaa että pimeän mustan mullan syvyyksistä nousee ensin vihreää ja sitten täyteen loistoonsa räjähtänyttä kukintoa. Kumpa muistaisi itsekin että kaikella on aikansa…

Kerroin ihanasta eläintenhoitajakoulutuksesta, (kerrottakoot nyt samalla sekin että olen nykyään vähän allerginen ihmisille, eläimille en) siksi ajatus ajasta karvakuonojen parissa tuntuu niin oikealta. Innostuksen lämpötilaa laski realiteetit kuten jo pelkästään kilometrit kouluun, täysi arvoitus milloin armas rankani rauhoittuu. Kaiken pohdinnan keskellä pussailen Sumppulinnan parasta hälytysjärjestelmää Jefeä ja hyväksyn tosiasiat. ILOINEN koirasta.

ILOINEN ystävästä, joka allergialääkkeen voimalla istui eilen iltateellä. Koira olisi halunut niin halata, ja niin minäkin. Kiitos ystävän sanojen heräsin tänään uuteen energiaan ja uskoon, sellaiseen pöhinään että tunnistan pienen pilkkeen pimusta, jota onkin ollut vähän ikävä…

laventelibaby
pusuhuuli