Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Ette kyllä ikinä usko jos kaiken kertoisin. Aivan kahjo kuukausi takana.

Kuvaavaa on kenties se etten uskalla käydä lukemassa kotiläksyksi saatuani oppimispäiväkirjaa, kirjoittamisen ”draama” kurssilta. Jätin tehtävän keskiyöllä, huomatakseni että olenkin vuorokauden myöhässä. Olin kirjoittaessa niin pirun väsynyt päivien touhuista, että nukahtelin kesken kirjoituksen, koneen äärelle. Olen satavarma että opettaja kirjotustani lukiessaan luulee minun olleen kännissä. P.S Toki voi olla että olen lähettänyt unissani läksyn kiinaan, koska en ole saanut siitä vielä arvosanaakaan.

Pään saa sekaiseksi ilman viinaakin, tässä kerron miten. Tee töitä, aivan helvetisti töitä. Älä ehdi tehdä kotona mitään. Kiukustu siitä. Kun vihdoin ehdit, ja siivotessa jätät oven vahingossa auki, koira karkaa.

Vaihdevuodet, rappeutunut selkä ja estolääkityksen läpi puskeva aivorunkomigreeni. Kevätmyrskyn kaatama puu, talon päälle tietenkin.

Tarvitseeko jatkaa…

Mutta ei se mitään, onneksi on piha ja puutarha. Onneksi on kauan odotettu vapaapäivä ja helteinen viikonloppu. Onneksi on kukkivat kukat ja kasvava nurmikko. Onneksi on kasvihuone ja siellä kasvavat mansikat. Onneksi on Sumppulinna.

NOTE TO MYSELF: Mitä hittoa se keväinen metsäharavointi on??? Samassa kohtaa puskee nyt vihreätä peittoa, saniaista ja muita triffidejä. Keksi keväälle jotain hyödyllisempää!!

Hullu ku pullosta tullu

Historian havinaa kahden vuoden takaa, onko mikään muuttunut?? No ei juurikaan…

18.5.2019

”Anteeksi, förlåt ja sori. Hiljaista on ollut.
Sumppulinnassa sitä vastoin on ollut kaikkea muuta kuin hiljaista, puuhaa, hoppua ja tekemistä on riittänyt. Tasan kuukausi sitten saavuimme suomeen ja kun nyt summaan mitä on kuukauden sisään mahdutettu, pyörryttää ja pierettää samaan aikaan. Ihan tosi. Tässä kohtaa tule se tunne, että ketään ei kiinnostaa ranskalaiset viivat, mutta otetaan riski.

-On odotettu muuttokuormaa, odotettu ja epäilty jo kaikkea ikävää, mutta kun se lopulta yöllä saapui, siitä oli unohtunut peräkärryn rekisteriote sekä espanjan terminaaliin pari laatikkoa. Sattuuhan niitä. Hurja paine Ikean pikkulaatikoille, sillä niistä pitäisi sitten joskus saapuessaan löytyä lihamyllyä ja aika läjä vaatetta. Sekä ne tavarat jotka sinne pakattiin…
– On aloitettu  uusi työ. Herätty kello viisi tai kuusi ja seitsemältä jo jobbahousissa. Pikaisesti summattuna olen haravoinut  hautuumaalta (#parasduuni) talven roskia pois, noin kuusikymmentä tuntia. Nyt vuorossa mullan vaihto.  Hurjan meditatiivistä ja juurruttavaa hommaa, mutta melko mahtava suoritus keski-ikäiseltä naiselta jolla sairaskertomuksissa sanat pullistuma, madaltuma, kuluma, rikko ja joku reumakin. Hampaat irvessä ja ihan hiljaa, koska on kivaa.
-On harjoitettu hierontaterapeutin ammattia, koska sekin on kivaa.
-On roudattu ja sisustettu ja tuunattu teinin uutta huonetta, Torvania, Musacorneria ja Marilynia. Niistä kuulette vielä…
-On istutettu  kukat, kurkut, salaatit ja ruohosipulit.
-On nautittu paikallisen tanssikoulun oppilasnäytöksestä, ja kirjoitettu siitä tulevaan paikallislehteen  ja aasinsiltaa siitä, haettu neljännen kerran avoimen yliopiston kirjoittajalinjalle, tällä kertaa onnistuneesti. Hyvä minä.

Onhan tuossa jo….

Mutta syyt ja selitykset siksees, lupaan. Törkeä tahti rauhoittuu kyllä, mutta nyt ensin lähden tästä stailaamaan yhtä iiiiihanaa kesäkauppaa pystyyn.

Toiminnan nainen kiittää ja kuittaa. Vi hörs! ”

Nokkospesto ja puucee

Tämä rouva meni ihan tiloihin trooppisesta lämpöaallosta, joka räjäytti luonnon vehreyteensä silmänräpäyksessä. Tässä kohtaa kyseenalaistan aina tuota varhaiskevään harrastusta, metsäharavointia. Vehreys peittää kaiken, aivan sama miten paljon alta on rapsuteltu. Homman terapeuttinen vaikutus lienee se tärkein tässä.

Helle tuli ja meni ja viikonloppuna kaivoin taas pitkän toppatakkini kaapista esiin. Mittari näytti viittä astetta ja hetken kaipasin sinne jossa aamulämpötilassa on kaksi numeroa, plussaa. Onneksi puuhalista oli sen verran pitkä että ajatukset maatuivat takaisin kotipihalle. Puuceen putsaus ja maalaus, mansikoiden istutus, pikkunokkosten keräily, terassin tuunaus ja mitä näitä nyt on. Samalla siippa ja naapuri rakensivat tyttärelle pop up kahvilakioskia.

Jotta elämässä säilyy tasapaino, tänään olen pyjamapöksyissä niin kauan kuin huvittaa. Syön eilen leipomiani vaniljapullia ja suunnittelen koiran 4 v. synttäreitä. Vähän myös omia pyöreitä. Oi niitä aikoja kun juhlia suunniteltiin ja tanssittiin aamuun asti. Nyt taidan vain kirjoittaa lehteen ”olen matkoilla, ei vastaanottoa” Odotan maailmanrauhaa ja koronan tehosterokotetta, haluan päästä matkustamaan.

Fiona´s Cafe

Viitaten edelliseen kirjoitukseen- pumppu pelittää. Te jotka seuraatte Facessa tai Instassa Sumppulinnaa, näitte ja ennenkaikkea kuulitte sen miten iloisia pumpatusta kaivovedestä täällä oltiin. Hip huraa. Mutta nyt jo uudet suunnitelmat ja piirustukset pöydällä. Kun paikalla on yksi joka koko ajan jotain leipoo ja toinen joka koko ajan jotain rakentaa ja kolmas joka koko ajan juo kahvia ja muistelee nuoruuttaan risteilyaluksen kahviloissa.

Silloin on luontevaa pistää pop up pihakahvila pystyyn Sumppulinnan pihalle, eikö??

Naapurissa on taimitarha jossa kesäkukkia myytävänä, jonne ei tästedes pääse, tai sieltä pois, ellei maksa niinsanottua tullimaksua. Hintana kakku ja kahvi. Kätevää, eikö?!

Polkupyöräsuunnistuskarttaan pitäisi jotenkin päästä vielä lisäämään yhden pysähdysrastin..

Pumppaa, pumppaa!

Siippa yllätti minut iloisesti ja ilmoitti että kasvihuoneen vieressä hyljättynä seisova kaivo vihitään käyttöön. Mikä iloinen asia kaikille, varsinkin kastelukannun kantajalle, kukille ja kasveille. Aiemmin olen hampaat irvessä haalinut kasteluveden sadevesisaaveista, pyörinyt ympäri taloa ja nyhdännyt välillä kuivannuttakin saalista. Nyt vain kaivo käyttöön ja pumppaamaan.

Koska kierrätys on kivaa, ostin kirppikseltä hienon pumpun silläkin uhalla että se ei toimi. No eihän se toiminut. Siippa jyrsi, porasi, hioi ja hankasi. Teki siis pumpulle pylvään ja mitä kaikkea. Testipumpattiin moneen otteeseen sadevesisaavissa, ja vettä tuli kuin paloaseman letkusta.

Jännitti vähäsen kun asetettiin pitkä putki kaivoon ja painava pumppu paikoilleen ja pumpattiin. Ei vettä, ei minuutinkaan pumppaamisen jälkeen. Nada.

Ja taas siippa avasi jokaisen osan erikseen ja vielä vähän sirkkelöi ja hioi. Ei vettä, vieläkään.

Viimeinen avaus ja tottakai koko homman syypää oli kumieriste, joka oli tullut tiensä päähän. Interpentin ihmeellisestä maailmasta uusi tilaukseen ja toteamus että kaupasta oltaisiin saatu jo tuliterä pumppu samalla hinnalla.

Mutta ompahan osaltamme kierrätetty.

Äiti sisustaa

Aamun koiran puskapissatuksessa on taikaa, lempilintuni kyyhky huhuilee, aurinko kurkkii kuusten takaa ja ilma on raikas ja kasteinen. Koitan tallettaa hetken ja muistutan itseäni tiukan paikan tullen, että noin pienestä onni on kiinni.

Sumppulinnan sirkukseen kuuluu muutama pihatönö, yhtä niistä olin eilen värittämässä. Tytär, joka pitää tönöä päämajanaan, suostui antamaan minulle vapaat kädet sen sisustamiseen

Tönö on siis ”taukotuvaksi” vissiin virallisesti nimetty. Jonkun asuntovaunun päälle rakennettu koppi, jota olemme lisäeristäneet alhaalta ja nyt ylhäältä. Taukotupaa ei ehkä ole tarkoitettu ympärivuotiseen käyttöön, paitsi meillä.

Teimme siipan kanssa suunnitelman että tasan 4,5 vuoden kuluttua kun sirkuksen johtaja jää varhaiseläkkeelle, alamme tehtailemaan omin pikku kätösin vastaavanlaisia kopperoita. Se että olemme molemmat fyysisesti aivan romuja, jää nähtäväksi mitä talotehtailusta tulee. Mutta hauskinta on suunnitteleminen.

Tähän mökkeröön sain asukkaalta vapaat kädet ja vihjesanoja; keijut, peikkometsä, maahiset, tarot, mystisyys… Tikkurilan Luolalla (M449) rakennan ensin puitteet ja loput surisee päässäni villinä ideamerenä. Järjestelmällisyys on tärkeää huoneessa jossa ei ole ensimmäistäkään kiinteää kaappia, johon piilottaa vaikka sata eriparisukkaa.

Asukin yksisyisyyttä suojaten, voi olla että sisäkuvat ovat kortilla. Mutta tässä nyt yksi tunnelmakuva. Tuossa hetkessä tuli päin pläsiä taas aika voimakas onnen tunne. Bosesta hyvä kappale, huurustuvat ikkunat, ohimennen sutaistu vino sydän, joka heijastui seinään…

Tämä on sitten sisältä ensimmäinen ja viimeinen julkaistu kuva. Suojelen tyttären yksityisyyttä ja kunnioitan kieltoa, vaikka kuinka haluaisin esitellä ihanaa mökkelöä, joka on aivan kuin sirkuksesta sen ennustajaeukon vaunusta kuvattu. Tehtävä suoritettu.

Mökki ostettu LOM- tuote nimisestä yrityksestä.

Mitä mä sanoin?

Viitaten siihen kun pari kieppiä sitten kerroin että pistin kevytyrityksen pystyyn, tuosta noin vaan. Herätin siis asuntoartistin, sen joka raivaa, järjestelee ja siivoaa. Kun kaivelen taas historian lehdistä vanhoja Sumppulinna vol 1 juttuja, niin ihan kuin kristallipallo se siellä tietäisi että ans olla vaan, kyllä sinä vielä pääset raivoraivaamaan, yksin ja itsenäisesti. Tekemään hyvää itsellesi sekä kaupan päälle heille jotka niissä siivotuissa kodeissa asuu.

Ote Sumppulinna vol 1 blogista, vuodelta 2019

”Hola!
Puuhakas minussa mutustelee näitä päiviä jolloin ei ole pakko tehdä mitään. On vain oltava olemassa. Se riittää. Ihastella kun valmiiksi lämmitetty aurinko nousee  ja kuunnella kun kaikilla linnuilla on nyt kamalasti kerrottavaa. Tiukasti takaraivon muistissa myös ne ajat jolloin herätyskello soi aamuviideltä sorvin ääreen, kuukaudesta toiseen, kireän kuminauhan venytessä liian monen muunkin asian luo.
Niitä aikoja ajatellen, jolloin satunnaisena vapaapäivänä vain itketti, varsinkin väsymys.

Tietoisessa muutoksessa tahtoo vain heilahtaa viisari helposti sille toiselle puolelle,
 ylisuorittamisesta alisuorittamiseen.
Rakastan keskitietä, joka on kultainen.

Elämä espanjassa- luku päättyy noin kuukauden kuluttua. Samaan aikaan kun olo on hiukan haikea ja hämmentynyt, se on myös lempeällä lailla innostunut. Taajuudet ovat herkistyneet  vielä isommalle. Kukot  kaakattavat kovemmin ja muu äänimaailma on vääntänyt nuppinsa kaakkoon, jotta olisi mitä muistella, kylmässä pohjolassa.

Koska karavaani, kuskin, koiran, kissan ja koululaisen kanssa kohta kulkee, on odotettavissa muutama tehokas säätöpäivä, logistiikkaa ja pakkaamista. Talon tyhjentämistä. Jälkimmäinen on helppoa hommaa synnynnäiselle ammattijärjestäjälle.  Rujo raivaus voittaa rullatut vaatteet.

 Tovi sitten sosiaalisessa maailmassa pyöri haaste ”Tätä te ette minusta tienneet” Tuskin tiesitte että minä olen aikoinani tavallaan terrorisoinut suomen ensimmäisiä ammattijärjestäjiä. Kiusanteko oli tietysti vain positiivista ja ihastelevaa. Mielestäni ”Professional organizer” oli silloin sata vuotta sitten siisteintä ikinä ja halusin sen kertoa kyseiselle uranuurtajalle, useammin kuin kerran… Ai  miksikö minusta ei tullut ammattijärjestäjää? Koska koulutus maksoi mielestäni maltaita.

Tänä päivänä olen lainarahalla pistänyt samat mallasrahat Life Coach koulutukseen, ja voisin hyvinkin pistää pystyyn vaikka ammattiraivauspalvelun, kera  sydämellisen kohtaamisen.

Mutta sitä ennen, otetaan vielä ihan iisisti. Vaikka pation sohvalla”

Ikiliikkuja

Tämä blogi on jatkumoa ensimmäiselle blogille. Jostain syystä halusin sulkea ensimmäisen Sumppulinnan, siellä tuli rönsyttyä niin kauas punaisesta langasta että itseäkin alkoi ärsyttää. Toisaalta, minähän siinä kirjoitan, minun elämästäni. Totta tosiaan tuli kolmen vuoden aikana kirjoitettua muutamasta ”minä itte” rempasta, sisustamisesta, väsäämisestä ja värkkäyksestä sekä elämästä, surusta, uudesta arjesta espanjassa.

En raaski kumittaa vanhoja tunnemyrskyjä, enkä rauhan tiloja. Ajattelin napata vanhoista teksteistä mieleni mukaan tähän tekstejä. Tässä yksi. Prikulleen sama intressi Sumppulinnan emännällä, kaksi vuotta sitten ja tänään.

29.4.2019

”Päivitin tänään sosiaalisen median profiilikuvaa. Tytär oli sitä mieltä että näytän kuvassa ja elävässä elämässä kodittomalta, nappasi kaupan tuulikaapissa pipon päästäni, korjaten takaraivoni linnunmentävää tuulenpesää.
 Näinä päivinä on onni ollut läsnä. Suorastaan käsinkosketeltavan lähellä, ihan haravan päässä, maalitelan varressa ja multapussissa. Huoltototyöt tontilla ovat olleet melko pitkällä jäähypenkillä, joten kätten jäljet ovat olleet aikalailla näkyviä.
Terveellistä tekemistä ei ole hidastanut se että pihallemme hinattiin  uusi puuhapaja, jota on tietysti täytynyt lisäeristää ja maalata. Puuhapajasta syntyy Musacorner, studio eli paikka jossa tämä sekalainen soittokunta pääsee musisoimaan,  kukin vuorollaan. Takaraivon  kiirettä on kiristänyt myös tieto siitä että muuttokuorma espanjasta kipataan näinä päivinä pihaan, sekä se että tämän touhukkaan oikeat työt alkavat torstaina. Kirjastosta hakema kirjapino kasvaa, koska iltaisin ei ole juuri unta odoteltu.

Sopeutumisen nihkeämpi osuus on kauppalaskussa. Kamalan kallista. Espanjan ravintolan yhden euron vahvaa maitokahvia on ikävä, suodatinkahvi kotonakin tökkii. Helvetin ilmentymä, ensimmäinen punkki löytynyt sängystä. Mutta säästä en valita, kodittoman luukkiin kuuluu muutenkin rohjo kerrospukeutuminen. Sisällä on niin ihanan lämmintä.
Ruukkuihin istutetut salaatinalut nostavat sitkeästi päätään ja puut viheriöivät. Koira on kastellut tassujaan meressä, minä olen päässyt kevään ensimmäiselle moottoripyöräajelulle.
Yhtä kaikki, kamalan terapeuttista kaikki. Onneni avaimia juuri nyt”

Kuva kahden vuoden takaa. Aika jännä juttu, samat kamppeet päällä (housuihin en mahdu) ja samat hommat meneillään. Nuo pikkutönöt lisääntyvät Sumppulinnassa, taas on tullut yksi lisää. Tyttären asuintalo. Sitä sitten täälläkin luvassa.

Heippa!

Asuntoartisti

Hei kaikki arjen kaaoksen alle jääneet, siis te jotka kirjaimellisesti raivaatte tienne huoneesta toiseen, koska sotku ja sekamelska. Ja jos satutte olemaan vielä suht lähellä Hankoa, niin onneksi olkoon. Avuksesi saapuu Asuntoartisti Riikka.

Siivoan sotkut, raivaan romut ja järjestelen ne tolkun järjestykseen. Noin lyhyesti.

Kuinkas tähän päädyttiin??

Kun kuulin ensimmäisen kerran Marie Kondosta (mimmistä joka teki miljoonia sillä että neuvoi rullaamaan vaatteita kaappiin ja luopumaan ylimääräisestä tavarasta) totesin että Marie, tuon minä tiesin ennenkuin olit syntynyt. No okei, minä en rullaa mitään, mutta en hilloa tavaraa nurkissani, jollei tavara ole kaunis, tarpeellinen tai tunnearvoltaan tärkeä. Muut kiertoon.

Kun kolme kuukautta kuuntelee selkää, selittää sinne sun tänne sen 30 vuotta vanhoja oikkuja ja oireita. Kun ei tiedä kumpi on tylsempää kiukutella päivittäisistä kivuista vai puhua niistä. Kun tauoton liike on ainut lääke. Laattalattian saumojen pesu ja imurointi sekä sukkalaatikon inventointi ja … LIIKE ON LÄÄKE! Päässä syttyy kirkas lamppu, että hitto miksei? Tätä asiakkaille!?

Näin syttyi uusi tähti siivousalalle. A star is born.

Mutta mikä parasta, raivaan osa-aikaisesti, jotta jää aikaa Sumppulinnalle. Täällä onkin otettu keväästä ilo irti, riemu suorastaan räjäytti katon kun pihaan peruutti jo toistamiseen Martti Poutiaisen siirtolava. Nyt alkaa keijumetsä näyttämään asuinkelpoiselta.

Korsetti kireäksi ja lavalle

Tämä rouva sai päivänä eräänä kuningasajatuksen, jossa lamppu oikein välähti päässä. Roskalava. Hallelujah. Pihan siivous on helpompaa metsän keskellä, mutta ei se metsä määräänsä enempää ime oksia ja risuja. Ei sovi mettän sisustukseen. Tuumasta toimeen ja paikalliselta jätehuolto- ja kuljetysyritys Martti Poutiaiselta kiva kontti pihaan. Jännitin että tuleeko tontille vahingossa babylava, mutta kiljahdin ilosta kun näin merikontin kokoisen lavan. Korsetti kireäksi, kaiutin pihalle, musiikit täysille ja hommiin. Oi onnea!

Vuorokausi myöhemmin, oli lava täytetty. Vakoilin ikkunasta ja vilkutin lähteville risuille. Kuskille lähetin lentosuukon, sillä hän lähteissään vielä tamppasi hiekalle syntyneet jarrutusjäljet. 10 pisteen suoritus.

Riikan tanssilava Martti Poutiainen oy, Hanko

Ei ole maksettu mainos, mutta sais olla. Vielä olisi risua ja rojua yhden lavallisen verran…