Ikiliikkuja

Tämä blogi on jatkumoa ensimmäiselle blogille. Jostain syystä halusin sulkea ensimmäisen Sumppulinnan, siellä tuli rönsyttyä niin kauas punaisesta langasta että itseäkin alkoi ärsyttää. Toisaalta, minähän siinä kirjoitan, minun elämästäni. Totta tosiaan tuli kolmen vuoden aikana kirjoitettua muutamasta ”minä itte” rempasta, sisustamisesta, väsäämisestä ja värkkäyksestä sekä elämästä, surusta, uudesta arjesta espanjassa.

En raaski kumittaa vanhoja tunnemyrskyjä, enkä rauhan tiloja. Ajattelin napata vanhoista teksteistä mieleni mukaan tähän tekstejä. Tässä yksi. Prikulleen sama intressi Sumppulinnan emännällä, kaksi vuotta sitten ja tänään.

29.4.2019

”Päivitin tänään sosiaalisen median profiilikuvaa. Tytär oli sitä mieltä että näytän kuvassa ja elävässä elämässä kodittomalta, nappasi kaupan tuulikaapissa pipon päästäni, korjaten takaraivoni linnunmentävää tuulenpesää.
 Näinä päivinä on onni ollut läsnä. Suorastaan käsinkosketeltavan lähellä, ihan haravan päässä, maalitelan varressa ja multapussissa. Huoltototyöt tontilla ovat olleet melko pitkällä jäähypenkillä, joten kätten jäljet ovat olleet aikalailla näkyviä.
Terveellistä tekemistä ei ole hidastanut se että pihallemme hinattiin  uusi puuhapaja, jota on tietysti täytynyt lisäeristää ja maalata. Puuhapajasta syntyy Musacorner, studio eli paikka jossa tämä sekalainen soittokunta pääsee musisoimaan,  kukin vuorollaan. Takaraivon  kiirettä on kiristänyt myös tieto siitä että muuttokuorma espanjasta kipataan näinä päivinä pihaan, sekä se että tämän touhukkaan oikeat työt alkavat torstaina. Kirjastosta hakema kirjapino kasvaa, koska iltaisin ei ole juuri unta odoteltu.

Sopeutumisen nihkeämpi osuus on kauppalaskussa. Kamalan kallista. Espanjan ravintolan yhden euron vahvaa maitokahvia on ikävä, suodatinkahvi kotonakin tökkii. Helvetin ilmentymä, ensimmäinen punkki löytynyt sängystä. Mutta säästä en valita, kodittoman luukkiin kuuluu muutenkin rohjo kerrospukeutuminen. Sisällä on niin ihanan lämmintä.
Ruukkuihin istutetut salaatinalut nostavat sitkeästi päätään ja puut viheriöivät. Koira on kastellut tassujaan meressä, minä olen päässyt kevään ensimmäiselle moottoripyöräajelulle.
Yhtä kaikki, kamalan terapeuttista kaikki. Onneni avaimia juuri nyt”

Kuva kahden vuoden takaa. Aika jännä juttu, samat kamppeet päällä (housuihin en mahdu) ja samat hommat meneillään. Nuo pikkutönöt lisääntyvät Sumppulinnassa, taas on tullut yksi lisää. Tyttären asuintalo. Sitä sitten täälläkin luvassa.

Heippa!

Kommentera

Fyll i dina uppgifter nedan eller klicka på en ikon för att logga in:

WordPress.com-logga

Du kommenterar med ditt WordPress.com-konto. Logga ut /  Ändra )

Google-foto

Du kommenterar med ditt Google-konto. Logga ut /  Ändra )

Twitter-bild

Du kommenterar med ditt Twitter-konto. Logga ut /  Ändra )

Facebook-foto

Du kommenterar med ditt Facebook-konto. Logga ut /  Ändra )

Ansluter till %s